Fuji-san got nothin' on us!

Kyseessä on melkoinen romaani, joten parasta käydä jääkaapilla nyt! Here we go!

Aikaisemmista suunnitelmista poiketen jouduimme lykkäämään Fujin valloitusta päivällä eteenpäin, johtuen bussikuljetusten vähäisyydestä näin kiipeilykauden ulkopuolella. Kuljetusten järjestäminen noin 15 hengelle oli jo seikkailu sinänsä. Lopulta kuitenkin kuljetukset järjestyivät ravattuamme kolmatta kertaa tiskin numero kuusi ja toimiston väliä. Aikatauluksi muodostui lähtö Shinjukusta aamulla hieman ennen kello 11 ja paluu seuraavana päivänäkello 14 (paitsi muutamalle onnettomalle, joiden kuljetus lähtisi vasta kello 16). Kuljetuksen kesto oli noin 3 tuntia.Tämä tarkoitti siis sitä, että vuorella olisi tapettava aikaa useita tunteja ennen kiipeämään lähtemistä, koska tarkoituksena oli kiivetä yön aikana, jotta ehtisimme huipulle ennen auringonnousua. Lopulta osa ryhmästä perui lähtönsä kuultuaan paikallisilta muutamia kannustavia lauseita, kuten: "Are you crazy?" ja "I value your life". *!#&% Pansies, Rytmiryhmähän ei pienestä kuolemanuhasta lannistu, vaan pakkasi rinkat kuivamuonalla, lämpimillä vaatteilla ja erinäisillä nesteillä. Matkaan lähti siis 12 henkeä, joihin tietenkin lukeutui Suomalaiset + Sini, Private Rodanthi, Maukka (joka ei todellakaan osaa uida), brittiläiset David, Dunya ja Ankita, sekä Liz & Clarissa jostain sieltä Ameriikoista.

Alkuvalmistelujen jälkeen ei muuta kuin petiin.Aamulla sitten päräyttävien 4 tunnin yöunien jälkeen kohti Shinjukua. Linja-automatka sujui ihan mukavasti nimeltämainitsemattoman (Sinin) häiritessä yrityksiäni nukkua. Vuorelle saavuttuamme kiertelimme avoinna olevat kaupat ja ihmettelimme vuoren kokoa "Ei toi nyt niin korkea edes oo".
Asfalttiuniyritysten jälkeen päivä vaihtuikin iltaan, ja lämpötila putosi 2300m korkeudessa dramaattisesti purevan tuulen lisätessä kylmän vaikutusta. Osa ryhmästä oli kait odottanut lähtevänsä pienelle lauantai picnicille, koska vaatetus ei aivan näitä olosuhteita palvellut. Onneksi osalla meistä oli ylimääräistä vaatetta muille lainattavaksi. Hieman ilta yhdeksän jälkeen lähdimme kapuamaan otsalamput heiluen kohti huippua Eeron ja Esan ollessa kärjessä, allekirjoittaneen ja Samulin luotsatessa eksyneitä lampaita jonon perässä.

Seuraavat 4-5 tuntia etenimmekin tasaista, mutta hidasta tahtia (paikoitellen nelivetoa) pysyen hienosti aikataulussa (auringonnousu ollessa ~5:30). Jossain 8th stationin lähimaastossa osa ryhmästä alkoi tuntea ohuen ilmanalan vaikutuksia hengästymisenä, pahoinvointina ja päänsärkynä, joten eteneminen hidastui matelemiseksi. 8th stationilla Clarissa joutui lopulta ponnisteluista huolimatta jättämään leikin kesken. Tässä vaiheessa huomasimmekin olevamme hieman aikataulusta jäljessä ja sen, että tällä tahdilla emme auringonnousun aikaan huipulle ehtisi. Joten etenimme yhtenä ryhmänä mahdollisimman korkealle ja lopulta jakauduimme pienempiin ryhmiin, jotka etenivät huipulle omaa tahtiaan. Nopeimmassa ryhmässä oli Eeron, Esan ja itseni lisäksi Private Rhodanthi (Luultavasti Suomalaista verta suonissa, sen verran sisukas täti). Myöhemmin myös Samuli liittyi ryhmään pelätessään meidän juovan tuplapukit huipulla auringonnoustessa ilman hänen seuraansa (pelko antaa siivet?) Esan taas jäädessä hieman jälkeen. Auringon jo valaistessa taivaanrantaa, revimme itsestämme viimeisetkin voimat irti ja kipusimme huipulle noin 30 minuuttia muita nopeammin. Huipulla sijaitsevien patsaiden luokse saapuessamme fiilis oli jotain aivan mahtavaa, näköalan jäädessä vain parilla millillä toiseksi.

Huipulla todellakin tuulee! Ryhmän jäseniä saapuikin yksitellen ennen auringonnousua tasaisella tahdilla (Ainoastaan Ankitalta, Liziltä ja Clarissaalta auringonnousu jäi näkemättä). Auringonnousu 3776 metrissä, hyviä ystäviä ympärillä, kylmä suomesta raahattu tuplapukki-olut avattuna kädessä, priceless. Lopulta 11/12 henkeä pääsi huipulle asti.

Itse auringonnoususta, noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Alastulosta ei sitten paljon sanottavaa olekkaan, jalkoihin sattuu aivan vietävästi, reitti oli aivan kuin helvetin esikartanosta: Jatkuvaa jyrkkää siksakkia kengät täynnä kiviä ja soraa. Tässä vaiheessa oikeastaan vasta tajusi, miten korkealle sitä tulikaan kiivettyä, kyseessä on aivan oikeasti VUORI. Alastuloreittiken oli noin 10km pitkä pätkä. 4 tuntia myöhemmin palasimme 5th stationille väsyneinä, likaisina, mutta onnellisina: Fuji-san oli valloitettu.

Väsyneinä mutta onnellisina 5th stationilla onnistuneen valloituksen jälkeen
(Kuvassa vas. Kenu, David, Eero, Esa(Erpan takana), Rodanthi, Dunya, Moritz ja Ankita)

Loppusanat:

Alhaalla suoritimme arvonnan bussipaikoista (kaksi pienintä korttia jää odottamana myöhempää vuoroa). Whee, kerrankin mää voitin ja vedin pakasta ace of spaden. Olisihan se pitäny tietää, että kun minä voitan, niin se bussi toki paukauttaa johonkin pöheikköön, ja on pari tuntia sitten myöhässä (Tässä vaiheessa on valvottu 28 tuntia putkeen). Pienen sateen ja ruokalotteryn jälkeen kuljetus kotiin saapuu. Paluumatka tapahtuu ruuhkassa, joten bussi on vieläkin enemmän myöhässä Shinjukuun saavuttaessa. Koti ja Shimo-takaido stationi saavutetaan joskus kello 20 jälkeen.

(Erppaa kaiveli paluumatkalla, ettei valoitettu vuorta toistamiseen samoilla lämmöillä)

Pari vihjettä niille, jotka aikovat kyseisen reissun joskus tehdä:

- Vaikka kyseessä on helpohko vuori kiivetä, on kyse kuitenkin VUORESTA: Varaudu riittävällä vaate-, neste-, safka-määrällä ja sopivilla varusteilla.

- Netistä löytyy paljon ristiriitaista tietoa Fujille kiipeämisestä, vuorellakin matkan odotetaan kestävän keskimäärin noin 6 tuntia (5th stationilta huipulle). Tämä aika on luultavasti aika, ilman taukoja, päivällä ja hyvissä olosuhteissa. Aikaa kannattaa siis varata reilusti enemmän, eteenkin jos yöllä on tarkoitus kiivetä, ja jos tuntuu siltä, että omalla kunnolla se maratoni ei ihan kolmeen tuntiin mene.

- Safka 5th stationilla on kuraa.

This is the story of us climbing mount Fuji. We had the whole Finnish team: Sini,Eero,Esa,Samuli & Kennet. Couple foreigners: David,Rhodanti,Morizt,Dunia,Ankita, (Clarissa & Liz, not in our school). First there should´ve been more people (no names mentioned) but they bailed because they got scared. Pansiens. We stayed at the 5th station for 8hours and then started climbing. We climbed during the night and watched the sunrise in the morning at the top of the mountain. It was so beautiful. Sadly one person didn´t make it to the top because she got mountain sickness. The descending part was like straight from Hell. Deep zigzag with falling rocks all the way down. In the end we felt like someone beat the crap outta of us. It was tough job but truly worth it. At the end of this story there is couple helpfull things listed if you´re going to this kinda trip like we did. Bring enought clothes, food and WATER.

Your wise to climb mount Fuji once, Fool to do it twice.