Nikko

Kuten kaikki matkat, alkoi tämäkin omaan makuuni aivan liian aikaisella herätykselläa. Tähtäimessä oli noin kello 10 Asakusasta lähtevä juna kohti vuoristokylä Nikkoa, jossa tarkoituksena oli kierrellä luonnonpuistossa ihastelemassa syksyistä Japania. Matka Asakusaan kestää aamuruuhkassa reilun tunnin, kiitos pienen junantunnistamis ongelman heti kotiasemallamme. :)

Saavuttuamme Asakusaan ja hetken matkainfo-desciä etsiskeltyämme saimmekin kuulla seuraavan junan lähtevän 10 minuutin kuluttua ja että matkatoimisto aukeaa vasta tunnin kuluttua ja toimisto sijaitsee toisella puolella asemaa. Tämä olisi ongelma....Jos olisimme olleet suomessa. Ihailtavaa tehokkuutta osoittaen yksi virkailijoista soitti toimistoon toisen lähtiessä juosten opastamaan meitä toimistolle päin. Toimistolle saapuessamme liput odottivat valmiina (Huom, toimisto ei vielä siinä vaiheessa ollut avattu). Ei muuta ku rahat neidille kouraan ja juosten takaisin junalle, jossa virkailija pysähtymättä ohjasi meidät tarkistuspisteen läpi. Onnellisesti junassa. Täytyy sanoa, että voitaisiin vähän siellä kotona ottaa mallia tästä toiminnasta. Hankimme Nikko-pass nimellä kulkevat härpäkkeet. Näihin sisältyy edes-takaisin matka Tokyo-Nikko ja 4 päivän ajan loputtomasti julkisilla ajelua Nikkossa, sekä jotain alennuksia kaupoista. Hinta oli jotain hieman yli 4000 yeniä.Matka Nikkoon kesti noin 2.5 tuntia.

Tässä vaiheessa täälläkin on jo melko viileää ja koska kylä sijaitsee korkeammalla ja avoimella alueella, on siellä huomattavasti Tokiota kylmempi. Vähän lounasta naamaan, huoneet youth hostellista varaukseen ja nokka kohti luonnonpuistoa, johon matka kestikin 1.5 tuntia. Perille saavuttuamme satoi hieman luntakin ja tuulikin oli aika raakaa.

Ikäväksemme huomasimme myöhästyneemme parhaimmasta ruskan katseluajasta ja näin korkealla ja pohjoisessa puut olivat jo menettäneet lehtensä. (Kirotut saksalaiset, ensin toinen maailmansota ja heti perään tämä.) Kävelimme hieman ajateltua lyhyemmän reitin, mutta ilman ruskaakin, vesiputoukset ja vuoristoinen luonto oli mahtavaa katseltavaa. Luontopolulla vastaan tuli päättymättömänä letkana Japanialaisia penskoja, joiden mielestä mikään ei ole hienompaa kun tervehtiä gaijinejä "Herloo" (Hello) tervehdyksellä. (Myöhemmin sain kuulla, että kyseessä on todellakin yksi erittäin suosituista luokkaretkikohteista).Ei kyllä tuollaisen lapsilauman jälkeen uskoisi, että japanin väestö on vanhentumassa.

Let there be light!

Paluu sivistyksen pariin ja on seniä etsimään. Ennen sitä kuitenkin vielä vilkaisemaan Japanin
erästä korkeinta vesiputousta, suicide falls nimelläkin kulkevaa tiputusta. Paikka oli yllättäen
aidattu, joten vieläkään ei se lopullinen ratkaisu tullut kyseeseen. Helvetillinen kylmyys kalvoi
luitamme suden lailla, eihän tämmöistä kestä, kirottu +7 asteen lämpötila, aivan kuin jossain skandinaviassa olisi. On seniä ei löydetty, joten päätimme suunnata kohti Nikkoa ja hostellia.

Pientä harhailua ja lopulta paikka löytyi. Ei ihan näkymä vastannut sitä, mitä odotettiin. Reitti
hostellille johti jostain 50cm leveästä väliköstä takapihalle, jossa ruhjotut rappuset veivät
johonkin kellarikerrokseen. Näky suoraan jostain kauhupätkästä (Joo ja ei olla mitään nirsoja noiden suhteen). Ei kiitos. Uutta majoitusta etsimään. Lähdettiinkin suuntaamaan sitten Park Lodge nimiseen mestaan, mistä oli esitteessä kuvia ja paikka näytti todella hyvältä. Onneksi otettiin vähän oikoreittejä, niin Lodgen löytymiseen meni varmaan tupla-aika. Onneksi paikassa oli huoneita vielä jäljellä ja vieläpä todella edulliseen hintaan. Huonekin oli juuri sitä mitä tarvitsimme. Paikka tarjosi myös lämmintä safkaa (Tosin vege-sellaista), tuoretta leipää, viiniä, olutta ja snackseja jos sellaista teki mieli. Erittäin jees. Viinipullollisen ja pitcherin jälkeen vetäydyimmekin yöpuulle. Aamusella ihan ok aamupalan jälkeen saimmekin kuulla erään Lodgen henkilökunnasta suunnistavan kohti erästä Nikkon kauneimmista vesiputouksista ja autossa on tilaa meillekin, jos kyyti kiinnostaa. Joten ei muuta ku reput selkään ja autoon. Isäntämme myös ystävällisesti tarjosi meille kartan ja opasti meidät parhaille reiteille. Paikasta jäi todella hyvä maku, joten suosittelemme paikkaa myös muille matkaajille.

Kyseinen putous olikin paras paikka ruskanihailuun, mitä Nikko tällä erää tarjosi, näkymä oli spektaakkelinen, kuten kuvista saattaa havaita. Saimme myös kyydin takaisin kaupunkiin, josta lähdimme ihailemaan kuuluisia temppeleitä ja kolomea viisasta apinaa. Pari temppeliä kun on nähnyt, niin on nähnyt ne kaikki, joten vedimme typistetyn kierroksen alueella. Suunta kohti haamupatsaita ja siitä On seniin liottamaan kipeytyneitä jalkojamme. On senistä löysimmekin vihdoin kauan kaivattua Nikko Beeriä ja täytyy sanoa, että maku ei todellakaan ollut pettymys! Oyshii! On senikin oli siitä halvemmasta päästä. Ei kyllä ollut doctor-fisuja tällä kertaa, mutta sauna ja lämpimiäkylpyjä löytyi.

The six wise monkeys

Paluusta ei sitten juurikaan kerrottavaa ole, harmiksemme jouduimme hitaampaan junaan, joten kannattaa hieman miettiä tuota paluuaikataulua ja ei ole haitaksi myöskään tarkistaa se yösija ja sen sijainti etukäteen.

Kiitos ja kumarrus - El Kenu, Tokio, Land of the Rising Sun

Finnish boys in Nikko. We took couple day of from school and head to Nikko. The early wakeup in the morning was awful and we started our journey. Well we got safely to nikko and head to mountains. Damn, we missed the best foliage. All the leaves had already dropped from the trees up there and it looked like death valley. Well no worries we continued our trip and found nice waterfalls. It was starting to get cold and we needed to find lodging. Finally we found really nice place to stay in, although they where hippies we didn´t mind :D. Next day we head to temples, saw 6 wise monkeys and one nice waterfall. Finally we got safely back to Tokyo at 11pm and back to school next morning.