torstai 27. syyskuuta 2007

Finrando sauna ! - Finland Sauna

Maanantai oli sitten taas vaihteeksi joku paikallisten juhlapyhä joten ei ollut onneksi koulua. Täten kevyen ja hauskan fuji-reissun jälkeen suuntasimme maanantaina kohti Finrando saunaa. Löysimme kyseisen saunakompleksin kun seikkailimme aikaisemmin Shinjukussa paikallisen oppaan Asakon seurassa. Pakkohan meidän oli sitä sitten koittaa olisiko sauna todellakin Suomalaisen saunan veroinen !
Matkaan tarttui myös yksi brittipoika Davido-san meidän suomalaisten poikien matkaan. Saunahärdelli oli tarkoitettu vain miehille. Lähdimme sitten iltamissa kuuden jälkeen kohti shinjukua ja saavuimme mestoille. Kengät pois aulassa ja pukukoppiin mars! Hinta oli 2100 yeniä. Pukukopissa sitten vaatteet kaappeihin, päälle tyylikäs ruskea kylpytakki ja hienot sinertävät boxerit. Alakertaan marssiessa huomasimme että täällähän on lepotuoleja vaikka huru mycket ja jengi lööbaili siellä täällä (oiva paikka siis joskus shinjkussa bilettäessä tulla viettämään yö ;) ).

Olimme hieman hukassa aluksi että mitäs sitten tehtäisiin ja lopulta löysimmekin saunat ja peseytymis/kellumistilat. Kylpytakit sun muut koriin ja siitä sitten istumasuihkujen kautta saunaan. Kylpylässä oli 2 erilaista saunaa, toinen oli viritetty johonkin 90asteenseen ja toinen oli jotain 50-60 asteen luokkaa. Vettä ei voinut "kiukaalle" nakella vaan lämpö tuotettiin mekaanisesti. Kylpylässä oli 4 erilaista allasta. 1 kylmä allas, eli jotain 15 astetta ja 3 lämpöistä ~40 asteen pintaan. Itse vanhana vilukissana koskin pikkuvarpaalla kerran siihen kylmä altaaseen ja hypin kiljuen yhteen lämpöisistä altaista muiden perussuomalaisten sekä brittipojan liuottaessa itseään kylmässä.

Kylpylässä pyörittiin siis aivan ilkosilleen, ja siksi se taisi ollakkin vai miehille suunnattu rentoutuslaitos. Yksi allas oli melko kiva pienellä sähköviralla varustettuna. Kävi siinä vähä käsi puutumaan kun sattui istumaan siihen sähkövirran kohdalle käden peittäessä töpsölin. Mukavia pikku sähäreitä ja kylmiä suihkuja. Kyllä siinä tokeni taas hetkeksi.

Lämpöisessä altaassa liuotessa kävikin sitten väsyttämään jonnin verran ja poistuin ensimmäisenä peseytymistiloihin. Siellä sitten olikin kaneboa vartalolle ja hiuksille, hammasharjat,pesusienet ja parran-ajovälineet talon puolesta. Puhtaana poikana hypin kosmetiikka huoneeseen joka oli peseytymistilan vieressä. Taas lisää kaneboa tukalle ja naamalle, talon tarjoamana, sekä puhtaat kylpytakit ja sinertävät boxerit. Meikkasin itseni kiltisti taas baanalle kelpaavaksi(?) ja poistuin makoilemaan niille ihanille lököily tuoleille muiden poikien vielä ottaessa kylmiä suihkuja.

Samuli ja Daviddo-san menivät sitten ottamaan hieronnat, hintaa en musita/tiedä. Poikien ottaessa hierontoja Kennetto-san ja Eero-kun tulivat sitten herättelemään minua tuolilta että olisi aika poistua. No ei muutakun takasin yläkertaan, vaatteet niskaan ja safkaamaan. Kaiken puolin hieno kokemus vaikkei se aivan oikeaa Finrando-saunaa vastannutkaan! Sopi kyllä meikäläisen vartalolle ;) ja eiköhän me uudestaankin sinne joskus eksytä.


Omg, we found a Finland Sauna from Shinjuku. We went there the next day after notorius Fuji trip with finnish boy-team and David. It didn´t feel like real finnish sauna but it was really nice. Couple different pools and saunas + relaxing massage sofas made it complete.

tiistai 25. syyskuuta 2007

Fuji-san got nothin' on us!

Kyseessä on melkoinen romaani, joten parasta käydä jääkaapilla nyt! Here we go!
Aikaisemmista suunnitelmista poiketen jouduimme lykkäämään Fujin valloitusta päivällä eteenpäin, johtuen bussikuljetusten vähäisyydestä näin kiipeilykauden ulkopuolella. Kuljetusten järjestäminen noin 15 hengelle oli jo seikkailu sinänsä. Lopulta kuitenkin kuljetukset järjestyivät ravattuamme kolmatta kertaa tiskin numero kuusi ja toimiston väliä. Aikatauluksi muodostui lähtö Shinjukusta aamulla hieman ennen kello 11 ja paluu seuraavana päivänäkello 14 (paitsi muutamalle onnettomalle, joiden kuljetus lähtisi vasta kello 16). Kuljetuksen kesto oli noin 3 tuntia.Tämä tarkoitti siis sitä, että vuorella olisi tapettava aikaa useita tunteja ennen kiipeämään lähtemistä, koska tarkoituksena oli kiivetä yön aikana, jotta ehtisimme huipulle ennen auringonnousua. Lopulta osa ryhmästä perui lähtönsä kuultuaan paikallisilta muutamia kannustavia lauseita, kuten: "Are you crazy?" ja "I value your life". *!#&% Pansies, Rytmiryhmähän ei pienestä kuolemanuhasta lannistu, vaan pakkasi rinkat kuivamuonalla, lämpimillä vaatteilla ja erinäisillä nesteillä. Matkaan lähti siis 12 henkeä, joihin tietenkin lukeutui Suomalaiset + Sini, Private Rodanthi, Maukka (joka ei todellakaan osaa uida), brittiläiset David, Dunya ja Ankita, sekä Liz & Clarissa jostain sieltä Ameriikoista.
Alkuvalmistelujen jälkeen ei muuta kuin petiin.Aamulla sitten päräyttävien 4 tunnin yöunien jälkeen kohti Shinjukua. Linja-automatka sujui ihan mukavasti nimeltämainitsemattoman (Sinin) häiritessä yrityksiäni nukkua. Vuorelle saavuttuamme kiertelimme avoinna olevat kaupat ja ihmettelimme vuoren kokoa "Ei toi nyt niin korkea edes oo".
Asfalttiuniyritysten jälkeen päivä vaihtuikin iltaan, ja lämpötila putosi 2300m korkeudessa dramaattisesti purevan tuulen lisätessä kylmän vaikutusta. Osa ryhmästä oli kait odottanut lähtevänsä pienelle lauantai picnicille, koska vaatetus ei aivan näitä olosuhteita palvellut. Onneksi osalla meistä oli ylimääräistä vaatetta muille lainattavaksi. Hieman ilta yhdeksän jälkeen lähdimme kapuamaan otsalamput heiluen kohti huippua Eeron ja Esan ollessa kärjessä, allekirjoittaneen ja Samulin luotsatessa eksyneitä lampaita jonon perässä.
Seuraavat 4-5 tuntia etenimmekin tasaista, mutta hidasta tahtia (paikoitellen nelivetoa) pysyen hienosti aikataulussa (auringonnousu ollessa ~5:30). Jossain 8th stationin lähimaastossa osa ryhmästä alkoi tuntea ohuen ilmanalan vaikutuksia hengästymisenä, pahoinvointina ja päänsärkynä, joten eteneminen hidastui matelemiseksi. 8th stationilla Clarissa joutui lopulta ponnisteluista huolimatta jättämään leikin kesken. Tässä vaiheessa huomasimmekin olevamme hieman aikataulusta jäljessä ja sen, että tällä tahdilla emme auringonnousun aikaan huipulle ehtisi. Joten etenimme yhtenä ryhmänä mahdollisimman korkealle ja lopulta jakauduimme pienempiin ryhmiin, jotka etenivät huipulle omaa tahtiaan. Nopeimmassa ryhmässä oli Eeron, Esan ja itseni lisäksi Private Rhodanthi (Luultavasti Suomalaista verta suonissa, sen verran sisukas täti). Myöhemmin myös Samuli liittyi ryhmään pelätessään meidän juovan tuplapukit huipulla auringonnoustessa ilman hänen seuraansa (pelko antaa siivet?) Esan taas jäädessä hieman jälkeen. Auringon jo valaistessa taivaanrantaa, revimme itsestämme viimeisetkin voimat irti ja kipusimme huipulle noin 30 minuuttia muita nopeammin. Huipulla sijaitsevien patsaiden luokse saapuessamme fiilis oli jotain aivan mahtavaa, näköalan jäädessä vain parilla millillä toiseksi.

Huipulla todellakin tuulee! Ryhmän jäseniä saapuikin yksitellen ennen auringonnousua tasaisella tahdilla (Ainoastaan Ankitalta, Liziltä ja Clarissaalta auringonnousu jäi näkemättä). Auringonnousu 3776 metrissä, hyviä ystäviä ympärillä, kylmä suomesta raahattu tuplapukki-olut avattuna kädessä, priceless. Lopulta 11/12 henkeä pääsi huipulle asti.

Itse auringonnoususta, noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Alastulosta ei sitten paljon sanottavaa olekkaan, jalkoihin sattuu aivan vietävästi, reitti oli aivan kuin helvetin esikartanosta: Jatkuvaa jyrkkää siksakkia kengät täynnä kiviä ja soraa. Tässä vaiheessa oikeastaan vasta tajusi, miten korkealle sitä tulikaan kiivettyä, kyseessä on aivan oikeasti VUORI. Alastuloreittiken oli noin 10km pitkä pätkä. 4 tuntia myöhemmin palasimme 5th stationille väsyneinä, likaisina, mutta onnellisina: Fuji-san oli valloitettu.



Väsyneinä mutta onnellisina 5th stationilla onnistuneen valloituksen jälkeen
(Kuvassa vas. Kenu, David, Eero, Esa(Erpan takana), Rodanthi, Dunya, Moritz ja Ankita)

Loppusanat:

Alhaalla suoritimme arvonnan bussipaikoista (kaksi pienintä korttia jää odottamana myöhempää vuoroa). Whee, kerrankin mää voitin ja vedin pakasta ace of spaden. Olisihan se pitäny tietää, että kun minä voitan, niin se bussi toki paukauttaa johonkin pöheikköön, ja on pari tuntia sitten myöhässä (Tässä vaiheessa on valvottu 28 tuntia putkeen). Pienen sateen ja ruokalotteryn jälkeen kuljetus kotiin saapuu. Paluumatka tapahtuu ruuhkassa, joten bussi on vieläkin enemmän myöhässä Shinjukuun saavuttaessa. Koti ja Shimo-takaido stationi saavutetaan joskus kello 20 jälkeen.

(Erppaa kaiveli paluumatkalla, ettei valoitettu vuorta toistamiseen samoilla lämmöillä)


Pari vihjettä niille, jotka aikovat kyseisen reissun joskus tehdä:

- Vaikka kyseessä on helpohko vuori kiivetä, on kyse kuitenkin VUORESTA: Varaudu riittävällä vaate-, neste-, safka-määrällä ja sopivilla varusteilla.

- Netistä löytyy paljon ristiriitaista tietoa Fujille kiipeämisestä, vuorellakin matkan odotetaan kestävän keskimäärin noin 6 tuntia (5th stationilta huipulle). Tämä aika on luultavasti aika, ilman taukoja, päivällä ja hyvissä olosuhteissa. Aikaa kannattaa siis varata reilusti enemmän, eteenkin jos yöllä on tarkoitus kiivetä, ja jos tuntuu siltä, että omalla kunnolla se maratoni ei ihan kolmeen tuntiin mene.

- Safka 5th stationilla on kuraa.


This is the story of us climbing mount Fuji. We had the whole Finnish team: Sini,Eero,Esa,Samuli & Kennet. Couple foreigners: David,Rhodanti,Morizt,Dunia,Ankita, (Clarissa & Liz, not in our school). First there should´ve been more people (no names mentioned) but they bailed because they got scared. Pansiens. We stayed at the 5th station for 8hours and then started climbing. We climbed during the night and watched the sunrise in the morning at the top of the mountain. It was so beautiful. Sadly one person didn´t make it to the top because she got mountain sickness. The descending part was like straight from Hell. Deep zigzag with falling rocks all the way down. In the end we felt like someone beat the crap outta of us. It was tough job but truly worth it. At the end of this story there is couple helpfull things listed if you´re going to this kinda trip like we did. Bring enought clothes, food and WATER.

Your wise to climb mount Fuji once, Fool to do it twice.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Minasan, Konnichiwa - jotta päivää vaan... - Hello everybody and good day :)

Alkumatkan pyöriminen ja ihmettely alkaa pikkuhiljaa olla taakse jäänyttä elämää ja koulukin pyörähti eilen kunnolla käyntiin. Eilen saimme ensimmäisellä tunnilla kuulla, että meidän täytyy muutamaa tuntia myöhemmin pidettävässä koulun avajaisseremoniassa pitää lyhyt esittely itsestämme Nipponin kielellä...eli luu kurkkuun heti lähtösuoralla. No tästä selvittiin kuitenkin jokseenkin kunnialla. Avajaisseremonia pidettiin 98% japaniksi, joten meillä ja myös muutamalla paikallisella professorilla oli hiukan vaikeuksia pysyä hereillä.

Tänään alkoikin opetus sitten oikein tosissaan. Aamupäivä oli kielenopetusta, lounastauon jälkeen seurasi luento sarjassa "Japanese mind" ja kuin jälkiruoaksi ennen kotiin pääsyä meille syötettiin Kanji-aakkosia. Lohdutusta ei ainakaan suo se, että näitä vaikeaselkoisimpia aakkosia on loputtomalta tuntuva määrä. Koulupäivän kesto oli 9.00 - 16.10.


Opetustahti tuntuu ainakin näin aluksi meikäläisen kultaisella kielipäällä mitattuna aika kovalta, mutta toivotaan, että tilanne helpottuu hiukan kun pääsee edes jotenkin sisälle tähän kiekuroitten maailmaan.

Maanantaina oli vapaapäivä ja pyörimmekin Shinjukussa koko päivän. Oppaana toimi Kotkassa muutama vuosi sitten vaihtarina ollut Asako kaverinsa kanssa. Asakon avulla saatiinssa hommattua pre-paid puhelimet Eerolle ja minulle, kun turistiviisumilla oleskeleville liittymän avaaminen on mahdotonta. Bongattiin muuten Shinjukusta myös "Finlando Sauna", jonne täytyy ehdottomasti tehdä ristiretki lähitulevaisuudessa. Syömässä käytiin japanilaisessa all-you-can-eat paikassa Shabu-Shabua ja Sukiyakia...lähes pelkkää lihaa eli juuri meidän makuun. Käytiin myös ikuistamassa rujot naamamme japanilaisten suosimassa valokuvakoppihärpäkkeessä, josta ei kyllä otettu oikein mitään tolkkua. Idea on kuitenkin se että saat itse muokkailla kuvaa ja lisäillä kaikenlaista härpäkettä.













Rahanmeno on kyllä ollut huimaa vaikkei ruoka täällä kallista olekkaan. Turmioksi koituu lähes päivittäiset vierailut Yodobashin lähes kymmenkerroksiseen elektroniikkatavarataloon. Tähän menessä mukaan on tarttunut mm. kamerat (itselle, kenulle ja eerolle), läppärilaukkua, jatkojohtoa, adaptereja, kännykät (itselle ja eerolle) ja kovalevy kenulle. Jatkossa pitää yrittää vähän hillitä tätä kulutusjuhlaa.

Ensi perjantaina onkin sitten tarkoitus lähteä valtaamaan Japanin korkein huippu eli Fuji-san. Siitä reissusta sitten jälkeenpäin lisää. Tältä erää ei sitten muuta kun sayonara.

The first week in school! What kinda speed they are teaching us these wierd hiragana and katangana. Whooah it goes over my head. Kanjis these drawing made up by the devil, who on earth can learn this kinda stuff? We met asako our local guide who help us buying prepaid phones and took us eating sukiyaki and shabushabu. Also the first visit to purikura and some shopping.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Kanpai!

Kuten ehkä tarkkaavaisimmat otsikosta huomasivat, käytiin ottamassa paikalliset kuppilat haltuun muiden vaihtareiden kanssa. Löydettiin loistava paikka, missä olut maksoi 280 yeniä kipale (ja tuopit oli todella suuria). Tällä jengillä ja noilla hinnoilla, voi taas arvata mitä tapahtui. Hauskaa oli kuin lapsilla jouluaamuna :) Yhdessä paikassa pöytään tuotiin jotain papuja/herneitä naposteltavaksi, kait paikallinen vastine pähkinöille baarissa. Loppuillasta sitten eksyttiin El Samun kanssa pariksi tunniksi, kun yritettiin etsiä tietä takaisin kämpille. Sen verran aamulla painoi tuo eksyminen jaloissa, että ei aivan Harajukuun jaksanut klo14 lähteä. Ensi kerralla sitten.
Sayonara!

Kuvassa aito ja oikea Black Nikka -Whiskey (1,8 litran muovipullossa...King of Blenders :D)

First weekend and the first time we went to local izakaya drinking 280yen beers. The result of what happens when you give Finnish people cheap beer, nothing good.

perjantai 14. syyskuuta 2007

Watashi wa dare? - Feelings after first days

Watashi wa Esa-san desu. Eli hauska ja lyhyen reissun jälkeen saavuimme vihdoin Tokioon. Jetlagit on nukuttu vihdoin pois ja ensivaikutelma kaupungista on todella, TODELLA hyvä. Ilmasto aivan bueno, sellasta 30c päivällä ja illalla yöllä 24. Eli jopa minä, vanha vilukissa tarkenen aivan loistavasti.


Eilen perjantaina kävästiin moikkaamassa koululla opettajia ja meille pidettiin pienet haastattelut. Niinhän siinä kävi että päästiin(?) kaikki finnskit ja muutama britti parhaaseen A-ryhmään ;) Koulun jälkeen suunnattiin nokka kohti sellaista pientä metro/juna-asemaa nimeltä Shinjuku. Sen ympäristössä palloiltiin sitten loppupäivä ja jalkojen sanoessa påks, siirryimme parilla junalla takaisin kohti asuntolaa.


Asunto on aivan todella hieno, kuvia seuraa perästä kunhan jaksan ottaa sellaisia ettei ole kaikkia vaatteita lattialla. 24 neliön asunto, jossa on parveke, keittiö,wc,suihku,ilmastointi,telkkari ja muut härpäkkeet. Koulumatka kestää täältä asunnolta sen 30-40minuuttia riippuen vähän junista ja siitä löytääkö oikeat linjat niiden 100 muun linjan joukosta.
The feelings we had after the flights, the couple first days speding in Japan. Meeting new friends and getting know to school and our beloved Shinjuku Station. Little bit explaining what our rooms contain and what they are like.

torstai 13. syyskuuta 2007

Confused - Confused

Tokiossa ollaan! 18 tuntia lentokoneessa, 5 tuntia sekoilua ennen huoneille paasya. Kuumaa on, ihmisia riittaa, eika taalla oikein englantia puhuta. Tuhansia hassuja tilanteita kun ihmiset puhuvat minuutin japania, etka ymmarra mitaan. Ruokalotto suoritettu onnistuneesti, kennellekaan ei osunut nattoa, harmillista. Taytyy sanoa, etta harvoin on tuntenu olonsa nain avuttomaksi :)

First day in Tokyo. After 18hours of flying and 23hours of traveling. After the first food lottery and confronting japanese people we feel helpless but happy.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Viimeinen voitelu - The day we set off

Sauna on päällä ja tuplapukit pakkasessa ja nyt vaan odotellaan että Master Kennet saapuu saunaseuraksi. Pakkohan se on ottaa viimeiset kunnon löylyt Suomessa ennen lähtöä kun ei taas tiedä koska seuraavan kerran pääsee KUNNON saunaan. Parin tunnin päästä lähteekin sitten jo bussi kohti helsinkiä ja huomenna aamuvarhain sitten jo kohti Tokiota. Seuraavan kerran tekstiä varmaan nousevan auringon maasta!

Samulis log. Written on the day we set off to Japan. How he is feeling confused and taking the last Sauna for a long time.

maanantai 10. syyskuuta 2007

Lähtö lähestyy - The day of saying goodbye is near.

Noniin, huomenna on se kesän ja vuoden -07 odotetuin päivä. Lähtö. Kyllä sitä on kaivattukin. Joutuu varmaa luuppailemaan påppikoneesta tota Oulonin long day aheadia tän päivän, eilisen 2dayn rinnalle :).Omalta osaltani rinkka pullottaa tuttuun uskolliseen tapaan täynnä tavaraa (lue: 2 paria sukkia, 3 paria boksereita ja hieno oranssi hankkijan-lippis)

Taistelusuunnitelma tälle päivälle: Pitää käydä katkaisemassa loputkin ihmissuhteet täältä Kotkasta ja paeta kohti Helsingin linnaketta tuossa viiden jälkeen dösällä. Siellä sitten vietetään ratkiriemukas viimeinen yö täällä ihanassa Suomessa. Aamulla sitten kohti lentokenttää ja uusia tavoitteita :)

Lisää tunnelmia sitten kohdemaasta ja kuten sanotaan Sayoonara.

Esas log. Day before we set of to Japan. Explaining about packing and what he still must do before leaving.

Vapaus! - FREEEEEEDOOOM !

Voitto! Storaenso joutui juuri pahaan armbariin tiukan taistelun jälkeen, eli viimeinen duunipäivä on onnellisesti paketissa. Päivähän alkoi mukavasti virastokierroksella. Ensin vakuutukset kuntoon ja siitä sitten Kelaan juttelemaan opintotukien palauttamisesta. Vihattu Kela antoikin roiman ja oikein mukavan läksiäislahjan muutaman tonnin laskun muodossa :P Noh, sinne meni nekin säästöt sitten. Suomi on ihana maa ja työnteko todellakin kannattaa! Onneksi ei tänne tarvitse ihan hetkeen tulla takaisin. Täpinät on kyllä matkan suhteen melkoiset, eli ei varmaan tarvi paljon nukkua tänäkään yönä. Tokiossakin näyttää olevan ihan mukavat 25 astetta. Mahtavaa! Pakkaaminen vielä täysin vaiheessa työkiireistä johtuen, mutta eiköhän siitäkin jotenkin selvitä.


Kennets log. Victory after serving the deus ex MACHINE for 4 months. Working his ass off he is proud to be free and is ready for Japan. Let there be light !

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Norjan kautta Japaniin - Through Norway to Japan

Kirjottelen tässä just hotellihuoneessa Oslossa. Työthän mulla piti loppua jo viime viikolla, mutta Refrakin siima vaan kiristyy ja tuli tarjous lähteä vielä viikon keikalle Norjaan, josta ahneuksissani en tietenkään voinut kieltäytyä :D. Mutta Suomeen pitäisi ehtiä takaisin vielä tossa muutama päivä ennen Japaniin lähtöä, niin ehtii vielä pakatakin ja katella muutenkin hommat kuntoon täällä Suomen päässä. Alkaa pikkuhiljaa jo matkakuume iskeä ja fiilis paranee päivittäin kun määräpäivä lähenee...


Samulis log. He spend his last days working in Norway. After that 2 days in Finland and then to Japan.

Alku hässäkkää - Starting hassle

Joop, elikkä tammikuussa päätettiin sitten lähteä vaihtoon. Kohdemaa Japani. Niistä väännöistä ja käännöistä joita seurasi ennenkuin saimme paikat varmistettua ei jaksa kirjotella, ja kaikki pääsivät sitten onnellisesti mukaan. Eli meitä on lähdössä Nipponiin 5 henkilöä: Esa,Samuli,Eero,Sini ja Mestari-Kennet(H). Tarkoituksena opiskella Japanin kieltä ja kulttuuria, sekä itsenäisesti että koulussa >:).

Eero päätti sitten lähtä sooloilemaan ja hyppää koneeseen jo 5.9. Muu porukka seuraa sitten perässä 12.9, tosin Sini tulee toisella lennolla, tunti meidän jälkeen. Japanista koulun päätyttyä minä,samppa ja kenu lähdetään sitten seikkailemaan kohti uusia tuntemattomia seutuja ja niistä turinoista kirjoittelemme kun aika koittaa.

Nämä viimeiset 10 päivää Suomessa tuntuvat tuskallisen pitkiltä, mutta onneksi on vielä pari biesnestä hoidettavana joten eiköhän sen ajan saa jotenkin sitten kulumaan ;).

First words of Blog. Introducing whom are going to Japan, why and what we´re planning to do after the course is over.

lauantai 1. syyskuuta 2007

Blogi pystyssä - Blog up and Running

No nyt on sitten Aasian reissua varten perustettu blogi ja Esakin on jo liitetty kirjailijaksi eli enää puuttuu Kenzu (kun Eero vanha homo perusti oman) ;D. Jos sitä tossa vähän ennen matkan alkua saisi vaikka kirjoteltuakin jotain...

This is the blog of Esa, Samuli and Kennet